Mietteitä meikäläisen arjesta...
Mihin ollaan menossa tätä nykyä ihmisten hoidon suhteen, tuntuu sille että alkaa olla harvassa ne työntekijät ja yritykset joilla on vielä voimia tehdä hoitotyötä pelkällä rakkaudella ja lämmöllä työhön niinkuin pitäisi. Tuntuu vaan siltä että kaikki on siitä rahasta kiinni, helppohan sitä on sairaiden ihmisten kustannuksella tehdä. Itsellä tuntuu että näin pätkätyöläisen hermoja ja motivaatiota työhön koitellaan kaikin mahdollisin tavoin, olen ollut noin vuoden vakituisesti hoitotyössä tätä ennen vain lyhyempiä pätkiä kun menin koulun perään suoraan armeijjaaan sotimaan ne pakolliset sodat pois.. Erikoistuin aikanaan ensihoitoon joka oli selvä valinta jo pikkupoikana, mutta mitä odotin noh sinivilkkuja ja kiireisiä aatami ja bertta keikkaa.. Äkkiä työelämään päästyä selvisi totuus ainakin viimeistään sh-piirien uudistumisien myötä, sinivilkut vaihtuivat yksityiseen dementia kotiin ja lähihoitajan sijaisuuksiin.. Siinä jotain pohjustusta asialle, alkuun motivaationi oli kova tehdä töitä ja halusin tehdä kaikkea ja antaa kaiken asiakkailleni.. Kuitenkin jouduin pettymään kun ei ollut vakituista sopimusta niin homma olikin paikasta toiseen riepottelua ja toimipiste rallia puhumattakaan siitä että vuorot vaihtuvat kolmesti viikossa niinkuin toimipisteetkin. Nyt jo vuoden kuluttua työn aloittamisesta tunnen olevani turta ja väsynyt, motivaatioon myös vaikuttaa toimipisteeni työ henki. Valtaosa on mukavia kyllä mutta mahtuuhan niitä mulkkujakin sinne, niinkuin kaikkialle mutten olisi koskaan uskonut millaista todellisuudessa hoito kateus voi olla.. Noh nyt sen tiedän kun sen vuoksi olen useamman kerran ollut johtavien hoitajien puhuttelussa, kaikkeni olen huonoinakin aikoina työlleni antanut ja viimeisetkin mehut repinyt selkänahasta pois. Olen luonteeltani vaatimaton ja kiltti mutta erittäin sitkeä, nyt olen ajatellut tekeväni välillä hetken muita töitä ja vaihtavani alaa toviksi, saadakseni motivaatiota takaisin.. Pidän kuitenkin tästä ihmisläheisestä työstä ja nautin asiakkaistani, mutta alueellani vallitseva tilanne on asiakkaille ja työntekijöille kuormittava, listat on täynnä jokapäivälle erilaista ohjelmaa muttei kuitenkaan valtaosaa keretä toteuttaa kun ei ole aikaa työntekijöillä tähän. Asioita tuodaan viikottain esille palavereissa mutta kuitenkin toteutus on puolitiessä.. Jos haluat välttämättä hoitoalalle niin hengitä tämän luettuasi syvään ja mieti kerran silmät kiinni että haluatko kurkistaa kulissin taakse, jos tunnet olevan valmis kohtaamaan alan vaikeudet ja haikeudet niin mieti vielä kerran. JOS VIELÄ HALUAT NIIN TERVETULOA meidän hoitajien joukkoon jotka olemme ylpeitä ammatistamme ja teoistamme toisten hyväksi. Emmekä vittuakaan välitä mitä meistä puhutaan tai siitä miten sorretaan vaan teemme työmme sydämmestä ja rakkaudesta auttamiseen.
Voimia teille kolleegat :)
